
Laos, joka on pitkään tunnettu "Kaakkois-Aasian akkuna", on rakentanut kymmeniä vesivoimaloita Mekong-jokeen ja sen sivujokiin viime vuosikymmeninä. Tämä kunnianhimoinen infrastruktuurin rakentaminen on jättänyt maan kahden toisiinsa liittyvän haasteen eteen: patohankkeiden rahoittamisesta johtuvien kohoavien velkojen ja sähköntuotantokapasiteetin, joka on suurempi kuin mitä voidaan myydä tai käyttää paikallisesti. Nyt Laosin hallitus tutkii suunnitelmaa käyttää tätä ylijäämäenergiaa kryptovaluuttojen – ensisijaisesti Bitcoinin – louhimiseen, jotta ylijäämäenergia voidaan muuntaa rahaksi ja auttaa maksamaan kertyneitä velkoja.
Sähkö muodostaa jo merkittävän osan sen vientituloista, ja vesivoima on edelleen yksi Laosin tehokkaimmista energialähteistä. Alueella on kuitenkin usein haasteita siirron pullonkaulojen, veden virtauksen kausivaihteluiden ja rajoitetun infrastruktuurin kanssa ylimääräisen energian varastoinnissa tai uudelleenohjauksessa. Ohjaamalla ylimääräisen energian louhintaan, hallitus näkee tavan muuntaa muuten hukkaan menevä kapasiteetti taloudelliseksi tuotoksi. Silti hanke herättää monimutkaisia kysymyksiä: entä ympäristövaihdannat, tuleva energiantarve, sääntelyvaikutukset ja mahdollisuus sähköpulaan?
Laosille mahdollisuus on todellinen—mutta niin ovat myös riskit. Onnistunut kryptolouhinta riippuu suuresti alhaisista sähkökustannuksista, luotettavasta verkon vakaudesta ja suotuisista sääntelykehyksistä. Jos vedenpinta laskee tai jos kysyntä Laosissa kasvaa nopeammin kuin suunniteltiin, vienti- tai louhintatulot voivat heikentyä. Lisäksi globaalit kryptomarkkinat pysyvät epävakaina; tulot voivat vaihdella rajusti Bitcoinin hinnan ja louhinnan vaikeusasteen muutosten myötä. Toistaiseksi vesivoiman ylijäämän käyttö louhintaan tarjoaa Laosille uuden vivun: taloudellisen työkalun, joka voisi auttaa patojen velan hoitamisessa—jos sitä hallitaan hyvin, kaukonäköisesti ja energia tasa-arvoa ja ympäristövaikutuksia turvaten.